Intrumin nimissä huijausviestejä ja huijaussivustoja

Intrumin nimissä on lähetetty huijaustekstiviestejä, joissa kehotetaan kirjautumaan muun muassa suomitunnistus.com  ja intrumlasku.com -sivustoille. Kyseiset sivustot ovat huijausverkkosivuja, jolle ei tule kirjautua. Jos epäilet Intrumin nimissä saamaasi tekstiviestiä, sähköpostia tai puhelua huijaukseksi, ota yhteyttä Intrumin asiakaspalveluun. Jos olet antanut huijausviestin yhteydessä henkilötietojasi väärälle taholle tai kirjautunut huijaussivustolle, ilmoita asiasta poliisille.


Asiakaspalvelussamme on ruuhkaa - suosittelemme asioimaan verkkopalvelussamme

Asiakaspalvelumme on tilapäisesti ruuhkautunut tavallista useampien yhteydenottojen vuoksi. Oma Intrum -verkkopalvelumme on sujuva tapa hoitaa asioita kanssamme. Siirry tästä Oma Intrumiin

 

Maksuviivästysasetus tuomassa merkittäviä muutoksia maksuaikoihin

Euroopan parlamentin ja neuvoston julkaisema luonnos maksuviivästysasetuksesta on herättänyt huomioita puuttumalla sopimusosapuolten väliseen sopimusvapauteen. Toteutuessaan asetus tuo merkittäviä muutoksia maksuaikoihin yritysten välisessä kaupassa.

Euroopan unioni on pitkään pyrkinyt hillitsemään maksuviivästysten aiheuttamia haittavaikutuksia velkojille. Vuonna 2013 Suomessa otettiin käyttöön maksuviivästysdirektiivi, jonka perusteella kotimaiseen lainsäädäntöön säädettiin maksuehtoja koskevista vaatimuksista ja maksuehtojen pituutta pyrittiin rajoittamaan velkojien kannalta kohtuullisiksi. Direktiivillä ei ole kuitenkaan saavutettu EU:ssa asetettuja tavoitteita. Maksuajat yritysten välisessä kaupassa, ja kun julkinen hankintayksikkö ostaa palveluita ja tavaroita yrityksiltä, ovat edelleen pitkiä ja tapauskohtaisesti velkoja-asemassa olevat yhtiöt joutuvat hyväksymään pidempiä maksuehtoja, kuin nämä tahtoisivat. Ylipitkien maksuehtojen käyttö ilmenee myös Intrumin teettämässä Eurooppalaisessa maksutaparaportissa (2023).

Maksuehtojen ja maksuviivästysten vaikutusten hillitsemiseksi on annettu syyskuussa luonnos maksuviivästysasetuksesta ja se sisältää olennaisia muutosehdotuksia nykytilaan nähden. Olennaisin muutos aikaisempaan on asetusluonnoksen ehdottomuus, minkä perusteella suomalaisessa sopimuskuluttuurissa vallitsevaa sopimusvapautta rajoitetaan olennaisesti. Nykyisessä direktiivipohjaisessa lainsäädännössä osapuolille on jätetty huomattavasti enemmän tilaa. Oikeudelliseksi instrumentiksi valittu asetus on yleensä myös koettu säädösinstrumenttina huomattavasti voimakkaammaksi, kuin direktiivi, jolla maksuviivästyksistä on säädetty aikaisemmin.

Sopimusosapuolten mahdollisuus sopia yli 30 päivän maksuehdosta poistuu

Maksuviivästysasetuksen soveltamisala vastaisi aikaisempaa direktiivillä säädettyä soveltamisalaa ja soveltuisi elinkeinonharjoittajien välisiin tavaraa ja palvelua koskeviin sopimuksiin sekä sopimuksiin, jossa viranomainen ostaa palveluita elinkeinonharjoittajalta. Asetusluonnoksen keskiössä on maksuehtoja koskeva ehdoton ja nykyistä tiukempi sääntely.  Asetusluonnoksen perusteella soveltamisalaan kuuluvissa sopimuksissa voidaan jatkossa soveltaa enintään 30 päivän maksuehtoa. Kyseisestä maksuehdosta ei voida poiketa ja soveltaa pidempää maksuehtoa sopimusosapuolten välisellä sopimuksella missään tilanteessa, ei vaikka molemmat sopijapuolet tätä tahtoisivat.

Mikäli asetusluonnokseen ei tule myöhemmässä käsittelyssä muutoksia, tulee maksuehtoja koskeva muutos vaikuttamaan laajasti kaikkiin asetuksen soveltamisalaan kuuluviin sopimuksiin. Hallinnollisten muutosten lisäksi, olennaisia vaikutuksia tulee erityisesti niille elinkeinonharjoittajille, jotka ovat käyttäneet pitkiä maksuehtoja omissa ostosopimuksissaan (Suomessa keskimääräinen todellinen maksuaika B2B sopimuksissa 58 päivää, Intrum EPR 2023). Asetuksen perusteella nämä yritykset joutuvat hoitamaan omat maksuvelvoitteensa huomattavasti nykyistä nopeammin, mikä voi johtaa ainakin siirtymävaiheessa lyhytaikaisen rahoitustarpeen kasvuun.

Maksulaiminlyönnin seurauksena syntyvät viivästyskorot ja perintäkulut

Asetusluonnoksen perusteella säädetään myös muutoksista viivästyskorkoon sekä maksuviivästyksen perusteella syntyvään hallinnolliseen perintäkuluun eli niin kutsuttuun vakiokorvaukseen. Nykytilassa velkojalla on ollut oikeus vaatia viivästyskorkoa ja käyttää vakiokorvausta, eikä näistä ole voitu sopimuksella kokonaan luopua. Asetusluonnoksen mukaan nämä kulut tulisivat jatkossa erääntymään automaattisesti, eikä velkoja voisi luopua vaatimasta kyseisiä eriä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viivästyskorkoa on pakko vaatia velalliselta, jos maksu on myöhässä. Vastaavasti, mikäli maksuerä on myöhässä ja sille alkaa kertyä viivästyskorkoa, erääntyy 50 euroon inflaatiotarkistettu vakiokorvaus automaattisesti maksettavaksi jokaisen maksuerän osalta.

Muutoksella tulee olemaan olennainen vaikutus velallisten asemaan. Suomessa on vakiintuneesti vaadittu jo viivästyskorkoa erääntyneelle saatavalle, mutta tapauskohtaisesti viivästyskoron vaatimisesta on voitu luopua tai sitä on voitu sovitella. Vakiokorvauksen käyttö on ollut Suomessa erittäin vähäistä. Jos asetusluonnokseen ei tule muutoksia, tulee vakiokorvauksen käyttö jatkossa olemaan tavanomaista. Asetusluonnoksen perusteella vakiokorvaus ei rajoita velallisen velvollisuutta maksaa perinnästä aiheutuneita muita kuluja, mikä tulee olennaisesti vaikuttamaan velallisten maksuvelvollisuuteen kokonaisuudessaan maksun myöhästyessä.

Maksujärjestelyjen joustomahdollisuudet vähenevät

Suomalaiseen maksukulttuuriin viivästyskoron ja vakiokorvauksen automaattinen erääntyminen sopivat huonosti, koska myös yritysten välisessä kaupassa on totuttu maksamaan saatavat tyypillisesti eräpäivänä. Saatavien maksamiseen lainsäädännössä sovelletaan viemävelkaperiaatetta. Tämä tarkoittaa,  että velan maksun on oltava velkojan käytettävissä viimeistään eräpäivänä. Yritysten välisessä kaupassa tämä tulee tarkoittamaan sitä, että velallisasemassa olevalle yritykselle alkaa kertyä pakollisia viivästyskorko- ja vakiokorvauskuluja, jos suoritukset eivät ole velkojan käytettävissä eräpäivänä vaan kirjautuvat eräpäivänä tehtynä suorituksena velkojalle  vasta eräpäivää myöhemmin. Velallisen puolella tapahtuva lyhytaikainen laiminlyönti huolehtia maksujen suorittamisesta voi tulla jatkossa kerryttämään huomattavan määrän sellaisia kuluja, joita ei nykyisen sääntelyn perusteella vaadita velalliselta.

Asetusluonnoksessa oleva ehdottomuus edellä mainittujen erien osalta on myös huono erääntyneiden saatavien vastuullisten maksujärjestelyjen osalta. Perinnässä pyritään löytämään ratkaisu, jossa velallinen pystyy suorittamaan erääntyneen maksunsa mahdollisimman sujuvasti. Tilanne, jossa erääntyneiden kulujen määrää ei voida sovitella tapauskohtaisesti, ei edistä tehokasta perintää, vaikka lähtökohtana on se, että saatavalle saadaan täysi suoritus.

Valvontaviranomainen tulee valvomaan asetuksen noudattamista

Asetusluonnoksen perusteella jäsenvaltiot ovat velvollisia asettamaan viranomaisen, joka tulee valvomaan asetuksen säännösten noudattamista jäsenvaltioissa. Viranomaiselle asetetaan laajat valvontaoikeudet ja oikeus tehdä myös tarkastuksia yrityksissä paikan päällä ilman etukäteistä ilmoittamista. Viranomaisella on oikeus määrätä seuraamuksia asetuksen rikkomisesta. Seuraamusten osalta asetuksessa ei ole määrätty tarkempaa sääntelyä, mutta todettu: ” Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

Viesti taustalla on selkeä, maksuviivästysten seurauksiin tahdotaan puuttua ja maksuehtojen noudattamista valvoa.

Kokoavia ajatuksia ja asetusluonnoksen käsittelyn eteneminen

On selvää, että maksuviivästyksistä aiheutuu vaikeuksia velkojille. Asetusluonnoksella haetut tavoitteet eivät ole onnistuneet aikaisemman direktiivipohjaisen sääntelyn perusteella, maksuehdot ovat pitkiä ja velkojat joutuvat hyväksymään pidempiä maksuehtoja, kuin ne tahtovat. EU:n tavoite hallita yritysten välisten sopimusten maksuehtoja ja suojella etenkin heikommassa asemassa olevien pienyritysten asemaa sopimusneuvotteluissa on ymmärrettävää.

Asetusluonnoksella puututaan olennaisesti siihen sopimusvapauteen, johon Suomessa on totuttu. Luonnoksella esitetty ehdottomuus tulee kohtelemaan eri toimialoja ja sopimustyyppejä eri tavoin. Tästä voi syntyä maksuvaikeuksissa olevien velallisten tilannetta hankaloittavia ongelmia, joita ei ole asetusta säädettäessä tunnistettu. Luonnos ei ole siis ongelmaton ja siihen onkin suhtauduttu verrattain kriittisesti. Samalla on todettava, että kun Euroopan unionin tietosuoja-asetusta arvioitiin ennen sen voimaantuloa, suhtauduttiin siihen hyvin kriittisesti ja sen katsottiin rajoittavan elinkeinotoimintaa huomattavasti. Jälkikäteen tämä pelko osoittautui selvästi virheelliseksi.

Asetusluonnoksen perusteella pelikenttää voidaan tasoittaa yritysten välillä ja maksuehtojen ehdottomuus voi johtaa siihen, että kilpailu tulee entistä tarkoituksenmukaisemmin keskittymään myytävien ja ostettavien palveluiden laatuun ja hintaan, koska pitkää maksuehtoa ei voida käyttää ostajan rahoituskeinona.

Maksuviivästysasetusluonnoksen käsittely on vielä alkuvaiheissa. Luonnos julkaistiin syyskuussa ja sen jatkokäsittely EU:ssa on vasta alkamassa. Valtioneuvosto on esittänyt oman kantansa asetusluonnoksesta eduskunnalla 26.10.2023 julkaistussa U-kirjelmässä. Suomen kanta luonnoksen sisältöön on varautunut, jopa kriittinen, mikä tultaneen tuomaan selkeästi esille unionin jatkokäsittelyssä.

Maksuviivästysasetuksen lopullinen sisältö ja soveltamisen aloittamisajankohta ovat jatkokäsittelyn ja päätännän varassa. Lopullinen sisältö voi siis vielä muuttua suuntaan, jos toiseen. Me Intrumilla seuraamme aihetta ja tiedotamme käsittelyssä tapahtuvista muutoksista.

Tero Kantelinen on Intrum Oy:n lakiasiainjohtaja

Tero Kantelinen
lakiasiainjohtaja

 

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Asetusluonnos: EUR-Lex - 52023PC0533(01) - EN - EUR-Lex (europa.eu) 

Valtioneuvoston U-kirjelmä: U 62/2023 vp (parliament.fi)