Unohdimme kiireessä laskuttaa saatavan – onko saatava menetetty?

Laskutuksen viivästymistä on käsitelty Kuluttaja-asiamiehen linjauksessa Maksaminen ja laskutus. Linjauksen lähtökohtana on, ettei velkoja saisi viivytellä laskun lähettämisessä, jotta kuluttaja pystyisi helposti tunnistamaan saapuneen laskun ja sen perusteen. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös yrityssaataviin. Jos yritys laskuttaa saatavan vasta pitkän ajan kuluttua sen syntymisestä, saattaa olla ongelmallista osoittaa, että velkasuhde on todella syntynyt ja että lasku on edelleen maksamatta. Viiveellä tapahtuvan laskutuksen osalta velkojan tuleekin varautua selvittämään tarkemmin saatavan perustetta ja määrää.

Kolme syytä hoitaa laskutus heti:

1. Pikainen laskutusrytmi johtaa pikaiseen suoritukseen ja raha kiertää.
2. Mahdolliset saatavaan liittyvät epäselvyydet on helpointa selvittää tuoreeltaan ja silloin myös todisteet saatavan toteennäyttämiseksi ovat tallessa.
3. Asiakkaan taloudellisessa tilanteessa ei ehdi tapahtua muutoksia huonompaan suuntaan.

Saatavan yleinen vanhentumisaika

Veloille on säädetty erilaisia vanhentumisaikoja riippuen siitä, minkälaisesta velasta on kyse. Yleisellä tasolla velkaa koskevia vanhentumisaikoja on kahdenlaisia: yleisiä ja lopullisia. Yleiset vanhentumisajat on mahdollista katkaista tietyin toimenpitein. Lopullista vanhentumisaikaa ei puolestaan pysty katkaisemaan. Kun saatava on vanhentunut, ei velallisella ole velvollisuutta velan takaisinmaksuun, eikä velan perintä ole enää mahdollista.

Saatavat vanhenevat lähtökohtaisesti kolmessa vuodessa (laki velan vanhentumisesta 4 §). Vanhentumisen määräaika lasketaan pääsäännön mukaan laskun eräpäivästä. Ellei eräpäivää ole sovittu, vanhentumisajan laskeminen alkaa siitä, kun velkojalla oli oikeus vaatia maksua velalliselta. Oikeus maksun vaatimiseen alkaa esimerkiksi silloin, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai muuten täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa asiassa. Jos saatavan perusteen syntymisestä on kulunut jo yli kolme vuotta, saatava on vanhentunut, eikä sitä voi enää laskuttaa asiakkaalta. Vanhentumaton saatava sen sijaan voidaan laskuttaa, ja se voidaan myös siirtää normaalisti perintään, mikäli sitä ei makseta.

Vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta sen jälkeen, kun tuomioistuin on antanut velasta ratkaisunsa (laki velan vanhentumisesta 13 §).

Yleisen vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen on mahdollista katkaista joko vapamuotoisilla tai oikeudellisilla katkaisutoimilla. Vapaamuotoisia katkaisutoimia ovat esimerkiksi:

-        sopiminen maksujen järjestelyistä,

-        velallisen maksu tai muu velan tunnustaminen sekä

-        velkojan vaatimus tai muu muistutus velasta.

Oikeudellisesta katkaisutoimesta käy puolestaan esimerkiksi velkaa koskevan kanteen tai ulosottoasian vireille pano (laki velan vanhentumisesta 10 §, 11 § ja 13 §).

Koska vanhentumisajoista ei saa poiketa velallisen vahingoksi, velkoja ja velallinen eivät voi sopia lykkäävänsä vanhentumisajan alkamista tai pidentävänsä lakiin kirjattua vanhentumisaikaa (laki velan vanhentumisesta 3 §).

Milloin saatava on lopullisesti vanhentunut ja mitä se tarkoittaa?

Jos velallinen on yksityishenkilö, astuvat myös lopulliset vanhentumisajat mukaan kuvioon. Lopullisen vanhentumisajan kulumista ei voi katkaista.

Lopullisen vanhentumisajan kuluminen alkaa joko saatavaa koskevan tuomion antamisesta tai velan erääntymisestä sen perusteella kumpi tulee vastaan ensin. Sellainen saatava, josta on olemassa käräjäoikeuden tuomio, vanhenee lopullisesti 15 vuodessa tuomion antamisesta. Jos tällaisessa saatavassa kuitenkin on myös velkojana yksityishenkilö, venähtää vanhentumisaika 20 vuoteen (ulosottokaari 2:24). Ilman tuomiota oleva saatava vanhenee puolestaan lopullisesti 20 vuodessa eräpäivästä, paitsi, jos myös velkojana on yksityishenkilö, on lopullinen vanhentumisaika 25 vuotta (laki velan vanhentumisesta 13 a §).

Sellaiset julkisoikeudelliset saatavat, jotka ovat suoraan ulosottokelpoisia, vanhenevat lähtökohtaisesti viidessä vuodessa. Vanhentumisaika lasketaan alkaen sen vuoden päättymisestä, jona velka on määrätty, pantu maksuun tai erääntynyt (laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 20 §). Tällaisen saatavan vanhentumista ei voi katkaista.

Sakari Linna
Legal Counsel
Intrum Oy

Neuvontalakimiehemme  

Intrum Oy:n neuvontalakimiehet muodostavat lakimiestiimin, johon kuuluvat Minna Kohonen, Leena Virtanen, Sakari Linna ja Venla Yli-Houhala. Neuvontalakimiehet antavat Intrumin toimeksiantajille ja omalle henkilökunnalle yleistä perintään liittyvää lakineuvontaa. Lakimiehillämme on pitkä kokemus perintätoimialalta ja perintään liittyvästä juridiikasta.